Vain muutos on pysyvää – muistoja matkan varrelta viestintävälineistä
Työstin juuri markkinointiviestiämme Office 365 -alueesta, ja sen myötä päädyin pohtimaan viimeistä pariakymmentä vuottani työelämässä työvälineiden näkökulmasta. (Tiedän, ei voi olla, aloitin työt maks 10-vuotiaana.)
Tässä pieni katsaus niille teistä, jotka eivät aloittaneet työelämässä 90-luvun puolivälissä. Samat askelmerkit läpikäyneet lukijat, hihkaiskaa, jos muistini tekee tepposet. Internetin ihmemaailma ei ihan kaikkiin vuosilukuihin antanut hyvää vastausta.
Olen sitä ikäpolvea (sanoi hän tätimäisesti), joka muistaa Outlookin edeltäjän, MS Mailin tulon. Siihen asti sähköpostit olivat kulkeneet silloisessa firmassa UNIX-pohjaisessa meilissä. (Tivi muisteli tätä aikaa vuonna 2015 seuraavasti.) Koska muutosvastarinta vaivasi ja varsinaiset työvälineet olivat VAX-maailmassa, vaati MS Mailiin siirtyminen pientä patistelua.
Lyncin/Skype for Busineksen edeltäjä, Office Communicator, tuli päivittäiseen käyttöön silloisella työpaikallani 2000-luvun puolessa välissä. Sitä ennen olin minäkin (humanisti) sujuvasti napsutellut komentoriville työkaverin käyttäjätunnuksen (kryptinen lyhenne) sekä komennon (jota en nyt enää muista). Tämän seurauksena tietokoneen ruudulle pompsahti harmaa laatikko, jossa luki lähetetty viesti. Mitä tahansa kävelyn vähentämiseksi! (Sivuhuomautuksena mainittakoon, ettei tuota nykyisellä tietoturvatasolla enää yrityksen sisällä niin vain tehtäisikään.)
Aiempaan verrattuna Office Communicator oli vallan mahtava väline eikä tällä kertaa muutosvastarintaa siis varsinaisesti ollut. Päinvastoin, Skypen käyttäjät olivat jo hetken odotelleet järkevää työvälinettä yrityskäyttöön. Yhteydenpito eri maassa istuviin kollegoihin (siinä ei auttanut edes kävely) helpottui hurjasti, ja kerta jos toinenkin tuli työstettyä asioita chatissa napsutellen. Office Communicatorilla pystyi myös soittamaan, jakamaan mm. esityksiä ja järjestämään videokokouksia. Ihan aluksi isommassa kokouksessa tarvittiin kuitenkin vielä avuksi puhelinkonferenssilaitteetkin.
Video- ja puhelinkonferenssit olivat arkea jo 90-luvun puolella. (Kyllä, siksi niitä tosiaan siihen aikaan sanottiin.) Tosin videokonferenssi vaati nimensä mukaisesti sitä varten varta vasten suunnitellun huoneen. Etäpalaverit toiselle paikkakunnalle onnistuivat kuitenkin hyvin jo silloin, järjestelmä vaan vaati investointeja. Vielä 2000-luvun alussa puhelinkonferenssia varten piti olla omat tunnukset pystyttämiseen eikä niitä ollut ihan kaikilla käytettävissä. Oli myös edelleen varattava neuvotteluhuone, josta löytyi sopiva puhelinpömpeli.
Lyncin tullessa yrityskäyttöön niin videopalaverit kuin puhelinpalaveritkin helpottuivat. Kuka tahansa käyttäjä pystyi kutsumaan isomman joukon muita palaveriin ja jakamaan niin ääntä kuin kuvaakin. Vieläpä oman työpöytänsä äärestä. Toki Skypella tämä oli ollut mahdollista jo hetken siviilissä, mutta monessa yrityksessä sitä ei otettu tietoturvan vuoksi käyttöön.
Sittemmin Microsoft osti Skypen, Lync yhdistyi Skypeen ja syntyi Skype for Business. Nyt vuorostaan Skype for Business yhdistyy Microsot Teamsiin. Kehitys kehittyy ja kliseisesti vain muutos on pysyvää. Helpompaan päin koko ajan. Seuraavia muutoksia innolla odotellessa.
