Pystytkö huijaamaan aivojasi? Miten opetella muutoskestävyyttä

Kun kirjoitan tätä blogia, pääkaupunkiseutu on kiristänyt maskinkäyttö- ja etätyösuositusta merkittävästi. Tämä tarkoittaa todella monessa organisaatiossa täyskäännöstä syksyllä aloitettuun työn tekemisen normalisointiin tai hybridityön tekemiseen. Oma psykologinen reaktioni ja ajatuskulkuni uutisen kuultuani oli seuraava: 1. ”Voi ei, tämä ei koskaan lopu!” (syvä huokaus ja pään nuokahdus) 2. ”No niin, otettiin kaksi askelta eteen ja nyt yksi taakse. Onneksi meillä on sentään tähän toimivat toimintamallit olemassa.” (pää nousee). 3. ”Lopeta voivottelu, nyt vaan viestimään, miten toimitaan.” (hengitys kevenee).

Tarkoitukseni on kirjoittaa World Economic Forumin listaamista tulevaisuuden työelämän avaintaidoista. Yhtenä avaintaitokokonaisuutena on listattu resilienssi, stressinsietokyky ja joustavuus. Sanat maalaavat kuvan arkipäivän psyykkisestä teräshenkilöstä, joka kykenee säilyttämään tasapainonsa ja toimintakykynsä ympäristössä, jossa tänään tehdään eri asioita kuin eilen ja huomisesta ei tiedä kukaan. Korona-pandemia onkin osuva esimerkki ja konkretisointi arvaamattomasta toimintaympäristöstä. Sen aiheuttama epävarmuus on väistämätön testi meille kaikille epävarmuuden, muutoksen ja stressin sietokyvystä. Korona on samalla huono esimerkki arkisen muutoskestävyyden esimerkiksi, koska se on kriisi. Hätätilassa isotkin muutokset onnistuvat helpommin, koska yhteisymmärrys niiden välttämättömyydestä on laaja.

Arkipäivän työssä muutosrasitus on kuitenkin vähittäisempään ja vähemmän ilmiselvää. Se koostuu monesti useammasta pienestä toisiaan kumuloivasta tekijästä. Muutosten tarpeellisuudesta ja hyödyistä ollaan myös usein montaa mieltä. Ajan saatossa nämä kumuloituneet muutokset saattavat yksilötasolla olla kuitenkin merkittävä tekijä loppuun palamisessa ja kyynistymisessä. Olen siksi ottanut tähän muutaman näkökulman keinoista, joilla voi tunnistaa ja työstää muutosrasitusta sekä kasvattaa resilienssiä.

Miten tärkeää on psyykkisen omistajuuden tunne muutoksessa? Työelämän arvot (puhun nyt toimintaa ohjaavista sanoitetuista tai sanoittamattomista periaatteista – ”miten meillä toimitaan”) ovat vähitellen painottuneet odottamaan työntekijöiltä jopa sankarillista kykyä kohdata erilaisia muutoksia omassa työnteossaan, omaksua nopeasti uusi ja sen jälkeen reippaasti porskuttaa seuraavaa haasteetta kohti. Vaikeutena tässä kuitenkin on, ettei muutoksen psykologinen joustavuus ole erityisen luontaista useimmille meistä. Uuden työtavan, ammattiosaamisen tai työyhteisön opettelu vaatii paljon psyykkistä energiaa. Tutkitusti vain murto-osa meistä aidosti energisoituu muutoksesta. Siksi muutoskestävyys, joustavuus ja poisoppiminen vanhasta vaativat todella paljon tietoista työtä. Jos tätä työtä ei halua tai pysty tekemään, on muutoksilla myös taipumus kasaantua psyykkiseksi painolastiksi tai jopa kuonaksi mieleemme.

Puhun nyt siis pääasiassa muutoksista, joihin et omasta mielestäsi pysty itse vaikuttamaan. Eron voi demonstroida seuraavasti. Pomosi laittaa sinulle viestin: ”Muutan huomisesta alkaen työroolisi. Sinun täytyy luovuttaa vastuusi henkilölle A ja tulet sen jälkeen jatkamaan uuden osaamiskeskuksemme tärkeänä joustoresurssina.” Joku voi olla innoissaan tästä. Jee, pääsen vanhoista hommista irti ja jotain uutta hienoa on edessä! Väitän kuitenkin, että useimmat meistä olisivat kauniisti sanottuna vähintäänkin harmissaan tilanteesta. Katsotaan samaa tilannetta eri kontekstissa. Saat viestin hakemastasi uudesta työpaikasta: ”Sinut on valittu hakemaasi tehtävään. Olemme innostuneita saadessamme sinut joukkoomme mukaan! Oppimiskäyräsi tulee olemaan todella nopea meillä, mutta uskomme sinun oleva loistava lisä huipputiimiimme!” Moi vaan, vanhalle työtehtävälle, jotain uutta taas edessä! Tuntuuko samalta kuin ensimmäinen esimerkki? Ero löytyy siitä, kuka on muutoksen ajuri. Jos tunnet omistajuutta muutokseen, on käytössäsi aivan toisenlaiset voimavarat. Avainkysymykseksi jää, miten rakentaa tämä omistajuus?

On selvää, että työntekijänä et voi oikeasti olla ajurina koko ajan. Työelämä on väistämättä täynnä muutoksia, jotka vaativat sopeutumista ja jotka ovat tulleet ainakin osittain ulkoa annettuna. Siksi resilienssi on tulevaisuuden työelämän avaintaito. Miten tunnistaa muutosten tuomat tunnevaikutukset omalta osalta ja löytää keinot työstää niitä oman työkyvyn ja motivaation ylläpitämiseksi? Esimerkiksi muutoksen mahdollisesti tuomia negatiivisia tunteita ei kannata kieltää. Ne ovat luonnollisia ja väistämättömiä. Niiden työstämiselle on jokaisen meistä kuitenkin löydettävä jokin kanava. On siis ok purnata kahvipöydässä, työnohjauksessa tai suoraan pomon edessä. Negatiivisuuden vaaliminen ja ylläpito, johtaa kuitenkin todella nopeasti sekä omaan että ympärillä olevan työryhmän alentuneeseen työkykyyn. Aina valittavan työkaverin kanssa ei vaan ole kiva tehdä töitä, oli hän miten oikeassa tahansa. Siksi taito suhteuttaa muutos, kyky löytää siitä jokin sitoutumisen mahdollisuus ja psyykkinen joustavuus harmituksen nopealle työstämiselle ovat välttämättömiä taitoja kaikille meille.

Loppukaneettina täytyy kuitenkin sanoa, että taitavasti johdetuissa organisaatioissa näitä taitoja tarvitaan paljon vähemmän. Osallistaminen toiminnan suunnitteluun, tehtäviin muutoksiin ja päätettäviin asioihin tuo ilmiselviä hyötyjä motivaation, toiminnan aidon muuttumisen ja sitoutumisen kautta.

Tieturin koulutuksia:

• Muutoksen toteuttaminen onnistuneesti hankkeen kautta
• Taitavan projektipäällikön leadership-taidot – asiantuntijoiden johtaminen
• Tiiminvetäjän ketterä johtajuus

Muutoskestävyys Johtaminen