Elinikäisen oppisen tie – luovaa omaperäistä oma-aloitteisuutta vai jotakin muuta?

World Economic Forum listasi raportissaan “The future of Jobs report 2020” tulevaisuuden töitä ja taitoja – TOP 10 -listan yhtenä taitona on ”Creativity, originality and initiative” eli luovuus, omaperäisyys ja oma-aloitteisuus. Jäinkin pohtimaan raportin perusteella mitä nämä tarkoittavat elinikäisen oppisen näkökulmasta – etenkin omalla kohdallani.

Ensimmäisenä mieleeni nousi kysymys ”Mitä on luovuus?”. Yleensä luovuus ja omaperäisyys mielletään taidoksi tehdä taidetta – usein kuullaan sanottavan ”enhän minä osaa piirtää, laulaa tms.” Mutta mitä on arkipäiväinen luovuus ja omaperäisyys ja miten sitä voisi ilmentää työssä ja omassa elämässä? Tarvitseeko kaiken olla aina luovaa vai voisiko välillä vain luovia eteenpäin?

Luovuutta voisi kenties mitata myös pienten ja suurten asioiden onnistumisella – miten jokin asia onnistuttiin ratkaisemaan normaalista poikkeavalla tavalla. Siihen ei tarvittu pensseleitä eikä soittimia vaan omaperäisyyttä ja proaktiivisuutta. Ja tahtoa mennä eteenpäin – kehittyä entisestään luonnollisella tavalla.

Elinikäistä oppimista voisi tarkastella myös luovasta näkökulmasta – siis siitä, miten me jokainen voimme joka päivä oppia ympärillä olevasta ilmapiiristä, toisiltamme ja etenkin itsestämme. Kaikki me tiedämme sen, että ihminen on luonteeltaan laiska – etenkin aikana, jolloin kaikki mahdollinen (ja vähän mahdotonkin) on helposti saatavilla. Siinä ei luovuutta tarvita, kun haluaa selvittää jonkin asian tai tilata ruokaa – kliseistä, mutta valitettavan totta! Millä sitten motivoida itseä oppimisen jatkuvalle tielle? Herää heti ajatus tai enemmänkin kysymyksiä siitä, että mitä se minulta vaatii, olenko valmis panostamaan ja keskittymään siihen?

Olenko oman elämäni luova, omaperäinen ja oma-aloitteinen taiteilija?

Voin omakohtaisesti kertoa, että oppiminen kannattaa aina, kun vain uskaltaa rohkeasti hypätä kehittämisen ja kehittymisen tielle. Tämän vuoden aikana olen ollut kahdesti täysin uuden edessä – toisella kerralla täytettävänä oli niin isot saappaat, että ajattelin kaatuvani ne jalassa ennen ensimmäistäkään askelta. Se missä olen tänään, on täysin ympäröivien ihmisten ansiota, mutta on siinä pitänyt käyttää hurja määrä omaakin luovuutta, omaperäisyyttä ja oma-aloitteisuutta – välillä on pitänyt myös vain luovia eteenpäin. Ja toki onhan sitä tullut ehkä vähän kompuroituakin ne saappaat jalassa.

Kaikki on kuitenkin ollut sen arvoista – miten paljon olenkaan kehittynyt ja saanut arvokasta pääomaa tulevaisuutta varten. Eihän se helpolla ole aina tullut – olen joutunut muutamat itkutkin tirauttamaan ja on se epätoivokin välillä vallannut mielen. Kaikista eniten olen kuitenkin oppinut itsestäni – siitä, millainen voima ja luova ihminen minussa asuukaan. Sillä ei siis ole väliä, vaikka en osaa piirtää enkä laulaa, olen todennut olevani oman elämäni taiteilija.

Elinikäisen oppimisen tie ei pääty koskaan umpikujaan – kunhan vain muistaa kääntyä oikeassa kohtaa oikeaan suuntaan, tarkkailla tien vierustoja ja pysähtyä välillä ihastelemaan maisemia. Eikä se ole vaarallista, jos välillä kääntyykin väärästä risteyksestä väärään suuntaan – joka tapauksessa se tie vie johonkin ja aina on mahdollisuus kääntyä takaisin. Kannustan meitä jokaista miettimään, millaisella tavalla voisimme jokainen tulevaisuudessa edistää omaa ja toistemme elinikäistä oppimista – se on asia, joka vie meitä yhdessä ja erikseen eteenpäin.

Tieturilta löydät koulutuksia, jotka herättävät sinulle uusia ideoita ja lähestymistapoja sekä ruokkivat luovuuttasi.

Tieturin koulutuksia

• Liiketoimintaprosessien kehittäminen
• Palvelumuotoilu digitaalisten palvelujen kehittämisessä
• Asiakasymmärrys palvelumuotoilussa

Luovuus