ATK-kouluttajasta verkostovalmentajaksi
Tieturi täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Olen itse ollut osa Tieturia, tavalla tai toisella, noista 40 vuodesta yhtä vaille 30 vuotta. Oman työhistoriani aikana olemme kulkeneet lerpuista pilveen sekä mikromikoista älypuhelimiin ja samoin ovat muuttunut käyttäjäkoulutukset koneluokissa tapahtuvista päivän tai kahden ohjelmakohtaisista ATK-kursseista lyhyempiin, täsmäaiheisiin digivalmennuksiin, jotka usein tapahtuvat etäyhteyksillä, vaikkapa Teamsin kautta.
1980-luku – tutustuminen
Kun parikymppisenä opiskelijana 1980-luvun loppupuoliskolla tuskailin Turun yliopiston yleisen historian laitoksella pro graduni kimpussa, luulin, että minusta ”tulisi isona” toimittaja, tiedottaja tai, pahimmassa tapauksessa, historian opettaja. Toisin kävi, kiitos isäni ostaman korealaisen Pony-merkkisen PC:n. Koneessa oli DOS-käyttöjärjestelmä ja WordPerfect 4.1 -tekstinkäsittelyohjelma ja isäni lupasi tämän ihmelaitteen käyttööni, jos kirjoittaisin graduni sillä. Ja näinhän minä tein; ”Valta ja vanhurskaat: brittiläisen Intian lähetystyön alku 1793-1813” ei todellakaan jäänyt historiaan erinomaisena akateemisena tutkielmana, päinvastoin, mutta sen kirjoittaminen, WP:n käytön opetteleminen, Petteri Järvisen PC-käyttäjän käsikirjan tavaaminen uudestaan ja uudestaan ja näiden avulla tekniikan mukanaan tuomien AHAA-elämysten kokeminen ajoivat minut huomaamatta tielle, jolla edelleenkin olen. Vuonna 1989 sain työtarjouksen yritysasiakkaiden tietokone-ohjelmistojen kouluttajaksi Espooseen Mandata Oy:hyn, erityisalana tekstinkäsittelyohjelmat ja jo saman vuonna mukaan tulivat myös taulukkolaskenta, sekä piirto- ja taitto-ohjelmat. Seitsemän vuoden historian opiskeluista oli toki hyötynä laaja yleissivistys ja melko hyvä menestys tulevissa Trivial Pursuit -kisoissa, mutta kaiken työelämässäni tarvitsemani osaamisen olen oppinut tekemisen ja oivaltamisen kautta.
Ensimmäinen vetämäni koulutustapahtuma oli kaksipäiväinen WordPerfect-peruskoulutus erään suomalaisen pörssiyhtiön johtoryhmälle eli noin 10 keski-ikäiselle diplomi-insinööri- ja ekonomimiehelle. Sen alkaessa minä, silloin 26-vuotias nuori nainen, suggeroin itseni hallitsemaan tilannetta mantralla ”olen saari meressä, olen saari meressä”. Ja hyvin saaren kävi, jos vaikka hieman myrskysikin jossain vaiheessa, kalliosaari ei paljon tyrskyistä välittänyt tai valittanut. Koulutettavat oppivat ja oivalsivat ja ehkä jopa alkoivat vähitellen myös itse kirjoittamaan uusilla PC-tietokoneillaan muistioitaan ja raporttejaan, vaikka tuohon aikaan oli vielä olemassa myös suuri, usein naisvaltainen sihteerien ammattikunta, jolle esimerkiksi tekstinkäsittely oli tutumpaa jo ennestään kirjoituskoneiden kautta.
1990-luku – lamaa, kehitystä ja hulluna töitä
Uusi vuosikymmen, 90-luku, tutustutti meidät lamaan, Windows 3:een ja graafiseen käyttöliittymään. Myös hurjassa nousukiidossa ollut yritysten koulutusbisnes koki lamasta osansa ja firmoja kaatui, myytiin tai fuusioitiin kovalla vauhdilla. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä tilanne tuntui rauhoittuneen, PC:t olivat lyöneet itsensä läpi yritysten ja organisaatioiden työarjessa ja myös minä aloin lopulta uskoa, että tämä IT-koulutus saattaisi sittenkin olla ihan oikeaa liiketoimintaa ja myös oikea tie minulle. Olin palannut rakkaaseen Turkuuni vuonna 1994, työyhteisönäni nyt nuori AddWise Oy ja työkavereina osaavia, fiksuja tyyppejä, joista useiden kanssa tulisinkin vanhenemaan ja viisastumaan vielä vuosia samassa organisaatiossa.
Tuo 90-luvun loppupuoli tehtiin todella töitä, uupumatta. Asiakaskuntamme oli ympäri Suomea ja me nuoret kouluttajat matkustimme asiakasyrityksiin satojenkin kilometrien päähän, useimmiten itse ajaen, autossa mukana ”kannettava” (lue: raahattava) PC-luokka ja laatikkokaupalla koulutusmateriaaleja. Kännykät eivät kuuluneet vielä aluksi työkaluihimme; ensin saimme pelkät SIM-kortit ja näin siis omat puhelinnumerot, mutta itse puhelinlaitteita oli 4 kouluttajalla käytössä vain yhteisesti yksi. Sen sai ottaa mukaansa se, jonka työreissu kohdistui pisimmälle Turusta. Työnantajallamme oli kuitenkin jopa asunto vuokrattuna pääkaupunkiseudulta, jotta me kouluttajat saatoimme yöpyä siellä kouluttaessamme asiakkaita Helsingin seudulla. Parhaimmillaan koulutuspäivä saattoi olla parikymmentä kuukaudessa ja jossain välissä piti vielä itsekin opetalla ja opiskella uusia asioita. Ah ja voih, sitä nuoruuden energiaa!
Tieturilaisiksi muutuimme kesäkuussa 1997, kun AddWise Oy:n koulutusliiketoiminta myytiin Tieturille ja siirryimme uuden työnantajan hoiviin vanhoina työtekijöinä. Minulle se merkitsi työmatkojen muuttumista lähinnä junamatkoiksi Turun ja Helsingin välillä, toki asiakasyrityksiä oli Varsinais-Suomessakin. Myös oma työnkuvani muuttui radikaalisti, kun sain vedettäväkseni Tieturin Turun yksikön. Kontaktit asiakkaitten kanssa eivät enää rajoittuneet koulutustapahtumiin, vaan olin mukana aktiivisesti myös myynnin ja markkinoinnin toiminnassa ja ensimmäistä kertaa elämässäni toimin esimiehenä.
2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen – puhjenneen kuplan kautta web 2.0:aan
Vuosituhannen vaihtuminen, Millenium-huuma ja Y2K-fobia aloittivat kolmannen vuosikymmenen sekä Tieturin, että minun työhistoriassani. Samaan aikaan osui vielä IT-kuplan puhkeaminen ja niinpä lama ahdisteli taas taloutta, erityisesti IT-bisnestä. YT-neuvottelut, lomautukset ja valitettavat irtisanomiset tulivat meidänkin alallamme ikävän tutuiksi.
Arkityössä Microsoft Office oli vakiinnuttanut asemansa joka tytön ja pojan perustyökaluna. Versiot 2000, XP, 2003, 2007 ja 2010 seurasivat toisiaan, ja uusien versioiden käyttöönotot työllistivät meitä kouluttajia. Myös oma koulutus- ja osaamisrepertuaarini oli keskittynyt Wordin, Excelin, PowerPointin ja Outlookin ympärille, ehkä jopa hieman tylsästi. Keski-iän kriisi taisi uhata tätä silloin nelikympistä kouluttajaa; tätäkö tämä työteko olisi lopun elämääni?
Muutoksen merkkejä alkoi kuitenkin näkyä, kun nopeiden laajakaistayhteyksien yleistymisen myötä internetin hyödyntäminen alkoi päästä kunnolla vauhtiin. Web 2.0, älypuhelimet ja tabletit tulivat mukaan myös työelämään ja niiden mukana koulutustarve- ja -tapa alkoivat myös vähitellen muuttua. SharePoint tuli käyttöön yhä useammissa organisaatioissa ja yrityksissä ja ainakin sisäisessä työskentelyssä tiimityö ja yhteistekeminen tulevat tutuiksi. Aivan uuden aspektin työskentelyyn toi Office Communicator, myöhemmin tutuksi tulleiden Lyncin ja Skype for Businessin ja tätä kautta myös Teamsin edeltäjä. Tieturin organisaatiossa myös minä olin muuttanut osoitettani pienten mutkien kautta ja kuuluin tässä vaiheessa Marita Heinström-Salon vetämään myyntitiimiin tittelinäni myyntipäällikkö. Kouluttaminen oli kohdallani jäähyllä.
2010-luku tuo isoja muutoksia
Tieturin ja minun tiemme erosivat hetkeksi, kun vuoden 2010 alussa tein yhden elämäni rohkeimmista päätöksistä ja irtisanoin itseni työsuhteesta, jossa olin viihtynyt erittäin hyvin yli 15 vuotta. Oma elämäntilanteeni oli muuttunut ja olin muuttanut takaisin kotipaikkakunnalleni Harjavaltaan. Uusi mobiilimaailma mahdollisti kyllä isojen asiakkuuksien hoidon myös etätyönä, mutta saadessani koulutuspäällikön paikan Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä, päätin vaihtaa yrityskoulutusmaailman akateemisempaan ympäristöön. Seuraavat 4 vuotta olin mukana Turun yliopiston kanssa fuusioituneen Turun kauppakorkeakoulun tutkimushankkeissa, tiedeseminaarien suunnittelussa ja toteutuksissa, tutustuin hankemaailmaan, rahoitushakuihin ja kehitysyhteistyöhön yritysten ja julkisten organisaatioiden kanssa. Ja kyllähän minä löysin itseni myös pitämästä tutkinto-opiskelijoiden raporttipohjakoulutuksia.
Kun määräaikainen työsuhde oli tulossa loppuunsa, tiesin, että tulevaisuuteni oli menneisyydessä. Ei, ei minusta vieläkään tullut historian opettajaa, mutta menneiden vuosikymmenten kokemus ketterästä ja joustavasta IT-koulutusbisneksestä oli minun ympäristöni. Suuresti kunnioittamani ja ihailemani, mutta jäykähkö akateeminen ympäristö sai jäädä ja perustin vuoden 2014 lopulla oman yrityksen. Lämmitin uudelleen yhteistyön Tieturin kanssa, nyt verkostovalmentajan roolissa ja tätä yhteistyötä jatkamme edelleen – ja hyvältä tuntuu!
Vaikka Tieturin organisaatiossa kaikki oli muuttunut tuon 4 vuoden aikana, ainoastaan viimeiset ”vanhat” työkaverit eli myyntitiimi ja muutama muu kollega olivat jäljellä, paluu kouluttajan ja valmentajan rooliin sujui yllättävänkin sujuvasti ja minusta todella tuntui siltä, että olin tullut kotiin. Office-perheessä suosituimmaksi jäseneksi oli vakiintunut Excel, jonka ympärille edelleen löytyi paljon opinhaluisia koulutettavia. Vanhan suosikin Wordin (jolla tätäkin tekstiä toki kirjoitan) koulutustarpeet olivat laskevia, mutta Outlook, PowerPoint ja Skype for Business jaksoivat kiinnostaa asiakkaitamme. Kun mukaan tulivat vielä odotettu Windows 10 ja Office 365, uudenlainen, evergreen IT-ympäristö oli syntynyt. Enää ei yrityksissä koettaisi valtavia muutoksia isojen versiosiirtymien myötä, vaan vanha totuus ikuisesta muutoksesta oli jokaisen kohdalla totta. Näin myös koulutustarpeet muuttuivat; nyt haluttiin lyhyempiä, täsmällisempiä koulutuksia, useammin ja joustavasti, joko Skypen tai myöhemmin Teamsin kautta tai lähiopetuksena tai vaikka hybridinä. Ketterälle kouluttajalle olisi siis tarvetta.
Ja sitten iski Covid…
Siirryttäessä 2020-luvulle tuntui samalta kuin vuonna 1989 sävelletyssä turkulaisveljesten rallatuksessa, eli vauhti kiihtyy! Loppu sille vauhdille oli tulla meille jokaiselle vuoden 2020 maaliskuussa. Covid-19 eli koronatauti toi mukanaan sulkutoimet, etätyön ja tietenkin sairastumiset. Tilauksia jouduttiin perumaan, suunnitelmia muuttamaan, tekemisiä suunnittelemaan uusiksi. Ja kuitenkin tästäkin kaikesta selvittiin ja samalla toteutettiin se kuuluisa digiloikka. Microsoft Teams, OneDrive for Business ja M365 kuuluvat lähes jokaisen sanavarastoon ja työkalupakkiin, mobiiliversiot sovelluksista ovat arkea emmekä enää osaa kuvitella elämää ilman internetiä. Vaikka tänään tuntuu siltä, että kaiken tiedon ja toiminnan digitalisoituminen on tuonut valtavasti joustavuutta ja vapautta, on sen mukana tullut myös paljon riskejä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on synnyttänyt kaiken muun lisäksi pelkoa energian loppumisesta, kyberhyökkäykset ovat lisääntyneet ja mobiilimaailmamme haavoittuvuus on käsinkosketeltavaa.
Jos jotain olen oppinut näiden työurani neljän vuosikymmenen aikana, on se isäni aikoinaan toistaman hokeman todenmukaisuus: ”Vain muutos on pysyvää.”
Tieturi – yli 40 vuotta elinikäistä oppimista
Nopeasti muuttuvassa maailmassa elinikäinen oppiminen on edelleen yksi tärkeimmistä työelämätaidoista. Tieturi on jo vuosikymmenien ajan auttanut organisaatioita ja yksilöitä olemaan osaajien kärkijoukoissa.
Hanna Suontausta
Hanna Suontausta on erityisesti Microsoft Office-tuotteiden kokenut sovellusasiantuntija, kouluttaja ja valmentaja. Hannan omin sanoin hänen uransa voi tiivistää seuraavasti: ”Vain muutos pysyvää! – IT-kouluttajaurani aikana olemme kulkeneet mikromikoista älypuhelimiin ja lerpuista pilveen.”
